Siirry pääsisältöön

Eroon tutista

Nyt se hetki on koittanut!

Meillä alkoi yöt muuttua kovin rauhattomiksi tässä viimeisen viikon aikana - mitään selkeää syytä ei oikein olla osattu tälle antaa, muuta kuin että kaikenlaisia vaiheita tuntuu lapsen elämässä olevan. Nyt sitten rauhattomampi vaihe taas menossa.

Heippa hei, toivottavasti ei enää nähdä!
Oli syy sitten mikä tahansa, niin enenevässä määrin ollaan ravattu pojan huoneessa pitkin yötä laittamassa tuttia suuhun. Järjetöntä hommaa. Heräsi myös epäilys, että öinen tutin lutkuttaminen lisää ilman määrää masussa, ja täten myös helpommin jää pieru kierroksiin mikä tietenkin kovasti harmittaa keskellä yötä.

Nyt kun koko perheellä on viikon verran lomaa, ajattelimme että on mitä parhain hetki poistaa koko tutti pojan elämästä. Eipähän tarvitse valvottujen öiden jälkeen (realismia peliin) ainakaan mennä zombiena töihin.

Nyt on ensimmäinen yö takana, ja mieli on toiveikas.

Harjoittelimme tutitta nukahtamista jo eilen päikkäriaikaan. Se ei vielä kovin sulavasti mennyt, mutta pitkällisen taistelun jälkeen poika kuitenkin nukahti. Suuri apu oli tuutulauluista ja saduista - erittäin hyväksi on havaittu spotifyistakin löytyvä levy jossa on kivasti sovitettuja kehtolauluja sekä satuja. Poika nukahtaa meillä melko usein Esko Salmisen ääneen.

Ilta menikin sitten odotettua paremmin. Poika protestoi muutaman minuutin verran tutin puuttumista, mutta tyytyi kohtaloonsa kun kerroin että "tutit on nyt muuttaneet muualle ja sinä olet niin reipas poika että pärjäät varmasti ilmankin tuttia. päikkäritkin nukuit tosi hienosti ihan ilman tuttia". Illalla nukahtaminen ei sitten kestänytkään yhtään sen pidempään kuin normaalistikaan.

Yöllä poika heräsi kerran (mikä on suuri parannus viimeaikojen öihin), ja silloin se nukahtaminen olikin vaikeampaa. Huutokonserttia ja raivoa tutin puuttumisesta ei kovin kauaa kestänyt, mutta unen tuloa saatiin odotella lähes tunti. Toisaalta, joskus on valvottu keskellä yötä myös sen tutin kanssa. Ensimmäinen yö menikin sitten vain tuolla yhdellä herätyksellä. Olen todella iloinen!

Toivottavasti tämä tutista vieroittuminen jatkuu yhtä helposti. Varmasti asiaa helpottaa se, että tutti on ollut käytössä jo vuoden verran ainoastaan nukahtamisen apuna.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin