Korvien putkituksen jälkeen, on pojalle auennut ihan uusi maailma. Oli niin "liimakorva", ettei aiemmin kuullut kaikkea, ja eipä se puhuminenkaan silloin tunnu kivalta. Vaan heti putkituksen jälkeen on tuosta pienestä pojasta kuoriutunut aikamoinen höpöttäjä!
Voi sanoa, että alkaa ne puheen palikatkin pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen...
Suurin osa puheesta on vielä sellaista omaa kieltä, tai ainakaan siitä ei tahdo saada (edes) vanhemmat selvää. Joitain selkeitä sanoja kyllä jo on. Äiti, isi (isiä hoetaan ihan koko ajan, isi on nyt in!), auto, katto, tyyny, pää, pupu, kiitti, ei, anna, otan, tonne, tänne, sekä sana yhdistelmistä "tää on minun" sekä "ei oo mun". Jälkimmäset ovat ilmeisesti tarpeellisia ainakin päivähoidossa. Eläinten ääniä matkitaan, ja hauskin on tietysti heppa (iiiiihaahaaaa!). Kaikenlaisia muitakin juttuja toistellaan, mutta lähinnä mallista.
Puheen kehitys vaihtelee lapsilla jonkun verran. Toiset höpöttää jo vuoden vanhana kuin vettä vaan, ja joillain alkaa puhe luistaa kunnolla vasta lähempänä kolmea ikävuotta. Meillä on keskitytty ehkä enemmän kaikenlaiseen liikkumiseen, ja kuten tuolla totesinkin jo taisi korvatulehduskierre antaa omat mausteensa tähän soppaan. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että tämä 1,5-vuotias on alkanut todella kiinnostua sanoista ja puhumisesta. Ja sitä on kyllä ihan mahtavaa seurata. Melko pitkiä keskustelujakin välillä käydään, vaikka mamma ei vielä ihan kaikkea pojan jutuista ymmärräkään!
Ja mikä parasta, nyt kun ei olla enää jatkuvassa räkätaudissa, kuumeessa ja korvatulehduksessa, voidaan taas ulkoillakin vähän enemmän!
Voi sanoa, että alkaa ne puheen palikatkin pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen...
Suurin osa puheesta on vielä sellaista omaa kieltä, tai ainakaan siitä ei tahdo saada (edes) vanhemmat selvää. Joitain selkeitä sanoja kyllä jo on. Äiti, isi (isiä hoetaan ihan koko ajan, isi on nyt in!), auto, katto, tyyny, pää, pupu, kiitti, ei, anna, otan, tonne, tänne, sekä sana yhdistelmistä "tää on minun" sekä "ei oo mun". Jälkimmäset ovat ilmeisesti tarpeellisia ainakin päivähoidossa. Eläinten ääniä matkitaan, ja hauskin on tietysti heppa (iiiiihaahaaaa!). Kaikenlaisia muitakin juttuja toistellaan, mutta lähinnä mallista.
Puheen kehitys vaihtelee lapsilla jonkun verran. Toiset höpöttää jo vuoden vanhana kuin vettä vaan, ja joillain alkaa puhe luistaa kunnolla vasta lähempänä kolmea ikävuotta. Meillä on keskitytty ehkä enemmän kaikenlaiseen liikkumiseen, ja kuten tuolla totesinkin jo taisi korvatulehduskierre antaa omat mausteensa tähän soppaan. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että tämä 1,5-vuotias on alkanut todella kiinnostua sanoista ja puhumisesta. Ja sitä on kyllä ihan mahtavaa seurata. Melko pitkiä keskustelujakin välillä käydään, vaikka mamma ei vielä ihan kaikkea pojan jutuista ymmärräkään!Ja mikä parasta, nyt kun ei olla enää jatkuvassa räkätaudissa, kuumeessa ja korvatulehduksessa, voidaan taas ulkoillakin vähän enemmän!
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)