En oikein osannut kuvitellakaan tätä vauva-arjen sosiaalisen elämän puutetta. En, vaikka siitä tuttu osasi varoittaa. En, vaikka perhevalmennuksessa suorastaan tuputettiinerilaisia listoja joihin voi yhteystietonsa antaa, ja pitää muihin tuoreisiin äiteihin yhteyttä. En, vaikka tiedoston, että sosiaalinen elämäni pyöri pitkälti töiden ympärillä ja (muut) ystävät asuvat muilla paikkakunnilla.
Alkuun riitti hommaa ihan vaan tähän uuteen ihmiseen tutustuessa ja arkeen opetellessa. Välillä kaipasi aikuista juttuseuraa (no, onhan se mies toki töiden jälkeen tässä vierellä, mutta kaipaa sitä välillä muutakin seuraa), ja alkuun olikin toisinaan kyläilijöitä. Nyt kun arki jotenkin luistaa, ja kotona on lorvailtu lähes vuosi, alkaa tosiaan kaivata sitä aikuista seuraa näihin päiviin.
Muistan kyllä, kuinka uhosin, että minusta ei sellaista pullantuoksuista äitiä saa, joka höpöttelee leikkikentällä sujuvasti toisten äitien kanssa kakan koostumuksesta ja lasten kehityksestä. Pulla ei ehkä vieläkään tuoksu, mutta ehkä jotain kakkakeskustelun tynkää voisin koittaa..
Eikä tarvisi olla toinen äitikään lastensa kanssa seurana. Mielelläni juttelisin jostain muustakin kuin pottatreenailusta. Kivaa olisi lähteä kaupungille jätskille ja puistoon istumaan poitsun kanssa, jos olisi vielä itsellekin juttuseuraa. Kivaa on kyllä ollut pojan kanssa kahdenkin, mutta... Kyllä sitä kaipaa sitä oman ikäistäkin seuraa.
Ja ettei nyt menisi täysin itsesäälin puolelle, niin täytyy todeta, että kyllä tuo poikakin kaipailisin varmasti leikkiseuraa. Tai muuten vaan muitakin ihmisiä ympärilleen. Tuntuu nimittäin olevan sosiaalinen tapaus, ja kovasti sitä puolta haluaisin vahvistaakin hänessä. Siitä on paljon iloa ja hyötyä itselle, jos viihtyy ihmisten kanssa ja oppii tutustumaan monenlaisiin uusiin tyyppeihin!
Mikähän tähän tilanteeseen nyt auttaisi? Syksyllä toki palaan jo töihinkin, joten silloin viimeistään molemmat saa kaipaamaansa seuraa. Minä pääsen ihmisten pariin töissäni ja poika hoitopaikassa. Kesällä pörrätään isin kanssa :)
Huomasin myös uuden "äitien tinderin", jota tuli kokeiltua. On vain niin uusi palvelu, ettei omalta alueelta löytynyt muita mammoja. Sovellus on siis nimeltään Momzie, se kannataa kyllä tsekata!
Päivä pelkästään vauvan seurassa voi kyllä tuntua niin pitkältä, tiedän tunteen :/
VastaaPoistaJos joka päivä ei jaksa ravata leikkipuistoissa, niin ainakin meidän paikkakunnalla on vielä kesäkuussakin perhekahvilan ja avoimen päiväkodin toimintaa, sellaisissa olen löytänyt ainakin itse kivasti juttuseuraa ja samanhenkisiä äitejä :)
Vauvakerhossa käytiinkin säännöllisen epäsäännöllisesti pojan kanssa. Poika viihtyi! Siellä oli oikein kivoja tuttavuuksia, vaikka joku keski-iän kriisi minuun iskikin kymmenen vuotta nuorempien äitien keskellä :D
PoistaSitten poika alkoi kasvaa Vauvakerhostakin vähän ulos.. Kun saman ikäiset kaikkosivat (äitien aloittaessa työt), ei tuntunut enää niin mielekkäältä käydä. Tosin, sekin jäi jo kesätauolle.
Pitääpä etsiä joku perhekahvila, ehkä täälläkin joku sellainen pyörisi vielä kesälläkin.