Siirry pääsisältöön

Raikkaan ulkoilman ihmeitä tekevä vaikutus

Meillä on viimeisen viikon aikana nukuttu vähän huonosti ja sitten vielä huonommin. Poika oli heräillä (tai pikemminkin herättää unettomuudellaan) ensin aamuyöstä, ja pikkuhiljaa oli kokko yö vähän katkonaista. Ähinää ja kitinää. En tiedä mikä on, onko hampaita tulossa, onko mahassa ilmaa joka sattuu, vai onko äitiä ikävä. 

Päivällä on taas nukuttu aina vähän säästeliäästi, jos yöt ovat kuitenkin useimmiten nukuttu 19-06). Pitkään pärjättiin kahdella tai kolmella alle tunnin torkkumisella. Poika oli useimmiten tähän tyytyväinen, ja jaksoi touhuta iloisin mielin. Äiti olisi toivonut yhtä vähän pidempää uniaikaa päivääkin, ihan vain omia puuhiaan varten. 

Tänään on kuitenkin nukuttu ihan ennätyksellisen hyvin. Syyksi arvelen ulkoilua. Nyt kun aurinko paistaa, ei ole liian kylmä, eikä vielä liian kuumakaan, on aikaa ja jaksamista, tekee mieli olla ulkona. Minäkin olen vihdoin saanut käännettyä aivoni siihen, että päivä alkaa kuudelta, joten ennen yhdeksää voi jo ihan hyvin lähteä liikenteeseen! Niinpä me ollaan otettu ekat ulkoilut jo aamusta, sen jälkeen on lounas maistunut ja uni tullut heti kun on napa täynnä maitoa ja ruokaa. Tänään ekat päikkärit kestivät  KAKSI tuntia! Ihan huikeaa! 

Näiden superpitkien unien jälkeen otettiin vähän maitovälipalaa ja lähettiin kiirenvilkkaa ulos. Katariinanniemessä Kotkassa on aivan ihana iso puistoalue, jossa löytyy tekemistä ja ihmeteltävää ihan kaiken ikäisille. Siellä vierähti kevyesti pari tuntia, välissä nautittiin välipalaa pussista, ja taas jaksoi konttailla ja kiikkua.

 Kun päästiin kotiin olikin jo kova nälkä (molemmilla). Sapuskat naamariin ja johan alkoi pojalla aterioinnin loppua kohden silmä luppaamaan. Nyt se jätkä siellä posottaa unta, reilu tunti on jo mennyt. Pitääköhän se kohta jo herättää? ..salaa olin haaveillut, että jos vielä ennen iltapuuroa ehtisi ulos...

Lisää näitä päiviä meidän arkeen! Kiitos! :)


Kommentit

  1. Minustakin tuntui alkuun liian oudolta mennä ulos heti aamupalan jälkeen kasin tienoilla. Hyvinhän siellä kuitenkin näillä ilmoilla tarkenee. On sitten toisen satsin päivällä ja ehkä myös illasta. Saa mukavasti raitista ilmaa:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin