Siirry pääsisältöön

1-vuotisneuvola

Sen verran on kai touhua ja tohinaa elämässä, että on jäänyt kokonaan kirjoittelematta 1v neuvolakäynnistä. Kävimme moikkaamassa neuvolatätiä synttärijuhlia seuranneella viikolla, aika oli sovittu niin että saisimme viettää juhlia ilman rokotteista mahdollisesti tulevia oireita.

Poika sai tutustua jälleen uuteen neuvolatätiin, tällä kertaa on jopa toiveita siitä, että sama henkilö ottaa meidät vastaan seuraavallakin kerralla. (Meille on sattunut paljon sijaisia, terveydenhoitajan sairastumisia, yksi neuvolan tekemä alueitten uudelleenjako jne..). Hetken poika katseli kainosti, ja sitten alkoi taas reippaasti touhuilemaan ja tutkimaan huonetta. Minulle terveydenhoitaja olikin tuttu jo äitiysneuvolan puolelta, eli tavallaan hänkin oli jo seurannut pojan oloa - silloin masussaoloaikana.

Hetkisen jutusteltuamme niitä näitä, oli aika mittailla ja punnita. Meidän sirorakenteisen yksivuotiaan mitat olivat 8590g ja 76,5cm. Neuvolakorttiin oli kirjoitettu "Iloinen ja touhukas poika. Kasvaa tasaisesti omalla sirolla linjalla. Kävelee varmanoloisesti ilman tukea. Ymmärtää yksinkertaisia kehotuksia ja kieltoja."

Selvisipä siinä samalla neuvolakäynnillä, että poika osaa laittaa niitä erimuotoisia palikoita oikeisiin reikiin sellaisessa palikkapelissä. Kotona meillä on samanlainen (siinä on vain useampia muotoja), ja tuntuu että on enemmän poikkeus se, että osuu oikeaan reikään. Neuvolassa taisi olla vähemmän vaihtoehtoja, ja palikat putoilivat purkkiin. Hih!

Lopuksi oli vielä se ikävin osuus, eli rokotukset. Meillä otetaan kaikki rokotusohjelman mukaiset rokotteet (ja vakavassa harkinnassa on myös punkkirokote, jonka saa jo ensi kesäksi ottaa). Ensimmäinen rokote meni melkein huomaamatta, toinen aiheutti jo pienen itkahduksen, mutta se viimeinen.. se oli ns. viimeinen pisara pojalle. Kyyneleet silmissä itkua ja parkua, eikä se meinannut millään helpottaa. Ja kun sai itkun tyrehtymään, meni pieni hetki ja asia palasi ilmeisesti uudestaan mieleen, ja sama parku alkoi taas. Onneksi poika sai mielensä takaisin ja siinä vaiheessa kun neuvolatädin huoneesta poistuttiin, hymyili poika jo neuvolatädillekin. 

Samana iltana nousi pojalle pientä lämpöä, joka kesti seuraavan päivän iltapäivään, oloa kyllä helpotti panadol. Samoin sitten viikko rokotuksista, nousi (mpr-rokotteesta) pojalle lämpöä ja saattoipa sellainen pieni näppykin olla rokotteen oireita - tai sitten ei. Tämäkään kuumeilu ei kauaa kestänyt, eli aika vähällä selvittiin ja saatiin hyvä suoja. 

Seuraava neuvolakäyntinä onkin sitten vasta ensi vuonna, kun poika on 1,5v. Pitää vaan muistaa itse varata aika! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin