Niinkuin kaikkeen liikuntatyyppiseen tekemiseen, myös tähän aikuisiän kuntokuuriin pätee lause "hitaasti, mutta epävarmasti". Alkuinnostuksen jälkeen, tuli helposti vastaan päiviä, jolloin en todellakaan saavuttanut päivittäistä askeltavoitettani. Ruokapäiväkirjan pitäminen lopahti pikkuhiljaa ja lenkkikengät ovat saaneet huilia pitkiäkin aikoja...
Vaikka askeltavoitteeni ei ole läheskään jokaisena päivänä täyttynyt, on askeleita kuitenkin kertynyt "tavallisella elolla" ihan mukavasti. Oranssit palkit ovat onnistuneita päiviä ja violetit näyttävät tavoitteen jääneen saavuttamattomiin. Sadepäivät näkyvät tilastoissa liikkumattomuutena, silloin on aamurattailut jääneet väliin, eikö iltalenkkikään ole onnistunut. Tokihan sateellakin voisi liikkua, kun vain laittaisi asianmukaiset varusteet päälle, mutta...
Unen seuraamisesta aktiivisuusrannekkeen avulla, on ollut ainakin se hyöty, että näen nukkuneeniihan hyviä aikoja yön aikana (vaikka aamulla tuntuisikin siltä, että unet olisivat jääneet vähäisiksi). Ihmismieli on siitä ihmeellinen, että asenne vaikuttaa todella paljon päivän toimintakuntoon. Jos ajattelen ja luulen nukkuneeni huonosti, olen väsyneempi kuin mitä todellisuudessa olenkaan. Jos taas näen, että olen saanut kunnon unijaksoja ja se yöherätys on ollutkin jo puolilta öin, tunnen itseni virkeäksi ja jaksan puuhailla hyvillä mielin kaikenlaista. (Kuvassa olevassa tilastossa on yksi ns. "Rannekkeenlatausyö")
Syyskuussa saan kuntokuuriini mukavaa lisämaustetta, kun aloitan jälleen pilateksen. Toivottavasti se antaa myös lisäenergiaa syyskuun lopulla alkaviin töihin. Mikä olisi parempi alku päivälle kuin aamupilates, siitä on sitten kiva viilettää päivän askareisiin kroppa rentona ja mieli virkeänä!
Pakko kyllä myöntää, että viimeaikoina kävelylenkkimotivaatiota on omalla kohdallani lisännyt Pokémon Go... Pakkohan se on käydä kiertämässä pokestopit, ja hakemassa lisää pokepalloja metsästysretkiä varten. Kyllä. Olen reilusti yli 30-vuotias.
Poikakin pitää kyllä huolen siitä, etten sadepäivinäkään ole ihan täysin liikkumaton.. Pojalla sitä energiaa nimittäin riittää, ja hän olisi kyllä liikkeellä mieluiten ihan koko ajan. Tuskin malttaa istua pöydän ääressä niin kauan, että saa sapuskat syötyä (kaikkein mieluiten söisi kävellen ympäri asuntoa).
Mutta toisaalta, kaikesta tästä huolimatta painoa on tippunut kolmisen kiloa (71->68) ja vihdoinkin saan takaisin käyttöön niitä housuja, joita pidin ennen raskautta.
Unen seuraamisesta aktiivisuusrannekkeen avulla, on ollut ainakin se hyöty, että näen nukkuneeniihan hyviä aikoja yön aikana (vaikka aamulla tuntuisikin siltä, että unet olisivat jääneet vähäisiksi). Ihmismieli on siitä ihmeellinen, että asenne vaikuttaa todella paljon päivän toimintakuntoon. Jos ajattelen ja luulen nukkuneeni huonosti, olen väsyneempi kuin mitä todellisuudessa olenkaan. Jos taas näen, että olen saanut kunnon unijaksoja ja se yöherätys on ollutkin jo puolilta öin, tunnen itseni virkeäksi ja jaksan puuhailla hyvillä mielin kaikenlaista. (Kuvassa olevassa tilastossa on yksi ns. "Rannekkeenlatausyö")Syyskuussa saan kuntokuuriini mukavaa lisämaustetta, kun aloitan jälleen pilateksen. Toivottavasti se antaa myös lisäenergiaa syyskuun lopulla alkaviin töihin. Mikä olisi parempi alku päivälle kuin aamupilates, siitä on sitten kiva viilettää päivän askareisiin kroppa rentona ja mieli virkeänä!
Pakko kyllä myöntää, että viimeaikoina kävelylenkkimotivaatiota on omalla kohdallani lisännyt Pokémon Go... Pakkohan se on käydä kiertämässä pokestopit, ja hakemassa lisää pokepalloja metsästysretkiä varten. Kyllä. Olen reilusti yli 30-vuotias.
Poikakin pitää kyllä huolen siitä, etten sadepäivinäkään ole ihan täysin liikkumaton.. Pojalla sitä energiaa nimittäin riittää, ja hän olisi kyllä liikkeellä mieluiten ihan koko ajan. Tuskin malttaa istua pöydän ääressä niin kauan, että saa sapuskat syötyä (kaikkein mieluiten söisi kävellen ympäri asuntoa).
Ehkä minun pitäisi kokeilla samaa?
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)