Muskarissa

Eilen käytiin pojan kanssa ensimmäistä kertaa muskarissa. Olin siitä jo vauva-aikanakin haaveillut, mutta nyt syksyn kynnyksellä sain viimein aikaiseksi etsiä meille sopivan ryhmän. Myöhässä olin liikenteessä tämän asian kanssa, mutta onneksi meille löytyi tilaa vaikka ilmoittautumisaika oli mennyt jo pari viikkoa sitten! 

Muskaripaikka löytyi yksityisestä musiikkikoulusta - itseasiassa siitä samasta, jossa olin itse pienenä tyttönä aloittanut musiikkitaipaleeni - ja muskariryhmä oli suunnattu 1-2-vuotiaille. (Ainakin näin ymmärsin, mielestäni ryhmässä oli ehkä vähän isompiakin lapsia). Lukukausimaksu oli ehkä suurempi kuin musiikkiopistolla, mutta ajankohta sattui niin hyvin pian alkaviin töihini, että yhtä hyvääkin löytynyt muualta. 

Eilinen oli pojalle ehkä vähän rankemmanpuoleinen päivä... kävimme näyttämässä pojan punaista silmää lääkäritädille, ja normaalia lyhyempiin päikkäreiden jälkeinen hässäkkä (johon sisältyi vain pikaisia ruokataukoja) taisi väsyttää tavallista enemmän. Siinä vaiheessa kun kurvattiin musiikkikoulun pihaan, oli poika täydessä unessa. Vaan nopeasti tuo virkosi, kun päästiin sisälle ja siellä oli muita lapsia ja kaikenlaisia kivoja leluja odotusaulassa.

Muskarimeinigit alkuun ihmetyttivät. Ensimmäisten minuuttien ympäriinsä juoksentelujen jälkeen, poika seurasi tarkasti "muskari Maijan" laulua, soittoa ja jutustelua. Oli innoissaan mukana, vaikka ei oikein aina hoksannut, että mikä on jutun juoni. Naamalla oli kuitenkin kestovirne! ..tai sitten poika jäi keskittyneesti kuuntelemaan laulua. Musiikilla on aina ollut meidän poikaan sellainen vaikutus, kaunis laulu pysähdyttää ja poika jää sitä rauhallisesti kuuntelemaan. Laululeikit taas ovat parasta hupia, varsinkin kun saa liikkua ja riehua! 

Hienosti poika jo rummutti pienellä rummulla ja naputteli kapuloilla rytmiä. Toiset lapset myös kovasti kiinnostivat ja poika olisi halunnut heitä halailla (ja repiä vaatteista lähemmäs). Kaikki paikat olisi pitänyt myös siinä muskarin keskellä tutkia. Niinpä laulujen ja leikkien lisäksi, oli äidilläkin kovasti tekemistä! 

Tähän muskariin kuuluu myös vähän kuvista. Muskarin Maija kertoi, että kannattaa varata sellaista vaatetta päälle, joka saa vaikka vähän likaantua sormiväreistä tms. Tällä kertaa maalasimme kukin tyylillään metsän. Meidän poju ei ollutkaan vielä päässyt maalailemaan, mutta aika äkkiä tuo oppi töpsöttämään sellaisella sienellä väriä paperiin (toki myös sormin sitä osattiin levittää). :) 

Ekan muskarikerran jälkeen on siis tosiaan sellainen fiilis, että kannatti ilmoittautua! Vaikka olinkin aivan poikki, kun illan edellä sieltä kotiuduttiin...