Onnellinen se, joka nukkuu yönsä hyvin ja herää levänneenä uuteen päivään. Minäkin olen joskus sellaisen onnen kokenut, enkä ehkä ole osannut arvostaa sitä tarpeeksi.
Yleisesti ottaen olen nuoresta lähtien ollut huono nukkumaan, mutta tarpeellinen määrä unta on aina lopulta saatu pidemmällä ajanjaksolla. Tämä raskausaika on ollut ilmeisesti valmistautumista myös siihen, että unimäärä kokonaisuudessaan vähenee. Kun mietin esimerkiksi viimeistä kuukautta, ei sinne mahdu yhtäkään täyttä yötä unta.
Minulle on kehittynyt aivan uusi unirytmi. Menen n. kymmenen tai yhdentoista välillä nukkumaan. Jokainen kyljenkääntö herättää, sillä maha estää kaikenlaisen helpon asennonvaihdon. Herään yhden ja kahden välillä vessaan (joka sijaitsee alakerrassa). Jatkan uniani kohtuu nopeasti, kunhan löydän hyvän asennon jossa lonkkaa ei särje ihan mahdottomasti. Herään kolmen ja neljän välillä vessaan. Saatan nukahtaa kohtuu helposti, tai sitten huonompina öinä valvoa siitä aamukuuteen, jonka jälkeen voikin torkkua ehkä tunnin verran. Seitsemältä viimeistään on kamala nälkä tai ainakin lonkka niin kipeä ettei nukkumisesta tule mitään.
Silti olen jaksanut melko hyvin puuhastella asioita päivisin. Toki väliin tulee niitä päiviä, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan. Ehkä kerran viikkoon. Silloin saa onneksi ottaa päikkärit! Oi äitiysloman autuutta :)
En silti pysty ymmärtämään niitä hyviä ohjeita joita olen monelta saanut... "Nuku nyt vielä paljon kun siihen on mahdollisuus". Ajatuksena varmasti hyvä, mutta eihän se onnistu. Lisäksi en oikein usko että nukkua voisi varastoon. Ehkä on kuitenkin hyvä oppia selviytymään vähän vähemmällä unimäärällä ja tottua yöheräilemisiin. Enkä halua kuitenkaan käyttää päiväni nukkumiseen, vaan tehdä asioita :)
Yleisesti ottaen olen nuoresta lähtien ollut huono nukkumaan, mutta tarpeellinen määrä unta on aina lopulta saatu pidemmällä ajanjaksolla. Tämä raskausaika on ollut ilmeisesti valmistautumista myös siihen, että unimäärä kokonaisuudessaan vähenee. Kun mietin esimerkiksi viimeistä kuukautta, ei sinne mahdu yhtäkään täyttä yötä unta.
Minulle on kehittynyt aivan uusi unirytmi. Menen n. kymmenen tai yhdentoista välillä nukkumaan. Jokainen kyljenkääntö herättää, sillä maha estää kaikenlaisen helpon asennonvaihdon. Herään yhden ja kahden välillä vessaan (joka sijaitsee alakerrassa). Jatkan uniani kohtuu nopeasti, kunhan löydän hyvän asennon jossa lonkkaa ei särje ihan mahdottomasti. Herään kolmen ja neljän välillä vessaan. Saatan nukahtaa kohtuu helposti, tai sitten huonompina öinä valvoa siitä aamukuuteen, jonka jälkeen voikin torkkua ehkä tunnin verran. Seitsemältä viimeistään on kamala nälkä tai ainakin lonkka niin kipeä ettei nukkumisesta tule mitään.
Silti olen jaksanut melko hyvin puuhastella asioita päivisin. Toki väliin tulee niitä päiviä, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan. Ehkä kerran viikkoon. Silloin saa onneksi ottaa päikkärit! Oi äitiysloman autuutta :)
En silti pysty ymmärtämään niitä hyviä ohjeita joita olen monelta saanut... "Nuku nyt vielä paljon kun siihen on mahdollisuus". Ajatuksena varmasti hyvä, mutta eihän se onnistu. Lisäksi en oikein usko että nukkua voisi varastoon. Ehkä on kuitenkin hyvä oppia selviytymään vähän vähemmällä unimäärällä ja tottua yöheräilemisiin. Enkä halua kuitenkaan käyttää päiväni nukkumiseen, vaan tehdä asioita :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)