Tämän vajaan kahden viikon aikana on useasti tullut mieleen, että olisi paljon helpompaa tämä elo jos tuo vauva osaisi puhua ja kertoa sanallisesti että mikä milloinkin on vointi ja mikä harmittaa.
Hetkittäin on koettu epätoivon hetkiä, kun tuntuu ettei millään keksitä mikä on itkun syy. Ja tuo itku on tosiaan maailman stressaavin ja ahdistavia ääni - varsinkin silloin kun ei tiedä mistä se johtuu.
Nythän tuo kommunikaatio toimii näin:
Minulla on nälkä = Hamuilua, maiskutusta ja sydäntäsärkevää itkua
Vaipassa on pissa/kakka = tuhinaa, ähinää jota seuraa sydäntäsärkevä itku
Mahassa on ilmaa = Hamuilua, ähinää, sydäntäsärkevää itkua
En halua olla yksin kehdossa = ähinää, tuhinaa ja sydäntäsärkevää itkua
En ŧykkää olla hoitopöydällä varsinkin kun on vähän nälkä = sydäntäsärkevää itkua
Onneksi tuo ongelmalista ei ole tuon pidempi, joten sitä itkuakaan ei yleensä tarvitse kauaa kuunnella. Vatsavaivat toki itkettävät pidempään, ja täällä kovasti toivotaan että tehokkaat röyhtäyttämiset ruokailun yhteydessä niitä mahanpuruja hiukan ennaltaehkäisisi. Yllättävän paljon sitä ilmaa sinne masuun meneekin, monta isoa "röyhtää" tulee yhdellä ruokailukerralla!
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)