Poika on ilmeisesti perinyt sellaiset röörit, jotka jokaisen pienenkin nuhan seurauksena laittavat korviin tulehduksen. Se on lähes taianomaista. Ensimmäinen korvatulehdus paukahti päälle muistaakseni joskus lokakuun puolessa välissä, ja eilen saimme jo viidennen antibioottikuurin. Reilu kolme kuukautta on siis kulunut ja siihen aikaan mahtuu vain pari kokonaista viikkoa tervettä aikaa.
Lääkäri huolehti vanhempien jaksamisesta, joka sekin toki on koetuksella, mutta minua harmittaa eniten se, että poika ei pääse touhuamaan täysillä voimillaan vaan on jatkuvasti vähän puolikuntoinen.
Ei meillä korvatulehduksista huolimatta ole elämä ollut yhtä itku-parkua. Poika ei päivisin juurikaan korviaan valita, sillä jos ne vaivaavat, ne vaivaavat vain yöllä. Silloinkin se on vähän sellaista epämääräistä.. Niinpä ollaan lompsittu lääkärille aina kun poika on alkanut yskiä märkää yskää, tai nuhaa on kestänyt vähän kauemmin (viimeisin tulehdus todettiin kun nuhaa oli ollut kaksi päivää). Kaikki räkätaudit siis pomppaavat meidän pojalla välittömästi sinne korvaan (yleensä molempiin). Jossain välissä käytiin kuurin jälkeen toteamassa, että kyllä, kyllä se on parantunut välillä. Tullakseen jälleen viikon päästä uudelleen. Ahkera kaveri tuo korvatulehdus.
Säälittää tuo meidän pieni energiapakkaus, joka kuitenkin jaksaa suurimmaksi osaksi aikaa olla iloinen ja toimelias. On se kuitenkin erilaista olemista.. huonoilla yöunilla poikakin, kuten vanhempansa. Ne muutamat hetket kun poika on ollut terveenä, on ihan eri meininki!
Niinpä päädyimme nyt viimeisimmällä lääkärireissulla varata heti ajan korvien putkitukseen. Samalla tehdään myös kitarisaleikkaus, myös sen pitäisi vähentää sairastamista. (Pojalla se oli kuulemma varsin kookas, ja se voi omalta osaltaan edesauttaa nyt päällä olevaa tulehduskierrettä).
Jännittää kyllä - lähinnä se nukutus. Mutta niin paljon olen kuullut hyvää näistä toimenpiteistä, että jos tämä sairastaminen vähenisi vaikka puoleenkin, niin se tosiaan kannattaa. Monella korvatulehdukset ovat loppuneet kuin seinään näiden operaatioiden jälkeen. Samaa toivon myös pojalle.
Jälleen kerran olen iloinen, että otin raskausaikana lapsivakuutuksen, sillä nyt päästään yksityiselle spesialistille, joka tekee toimenpiteet meidän omassa kaupungissa laadukkaassa leikkaussalissa. Toki oltaisi päästy ilmankin vakuutusta, mutta se olisi tuntunut jo raskaalla kädellä kuukausibudjetissa.
Luulen että tämä on meille ainoa oikea ratkaisu - tällä tahdilla poika söisi 20 antibioottikuuria vuoden aikana, ja siinä ei ole kyllä mitään järkeä.
Lääkäri huolehti vanhempien jaksamisesta, joka sekin toki on koetuksella, mutta minua harmittaa eniten se, että poika ei pääse touhuamaan täysillä voimillaan vaan on jatkuvasti vähän puolikuntoinen.
Ei meillä korvatulehduksista huolimatta ole elämä ollut yhtä itku-parkua. Poika ei päivisin juurikaan korviaan valita, sillä jos ne vaivaavat, ne vaivaavat vain yöllä. Silloinkin se on vähän sellaista epämääräistä.. Niinpä ollaan lompsittu lääkärille aina kun poika on alkanut yskiä märkää yskää, tai nuhaa on kestänyt vähän kauemmin (viimeisin tulehdus todettiin kun nuhaa oli ollut kaksi päivää). Kaikki räkätaudit siis pomppaavat meidän pojalla välittömästi sinne korvaan (yleensä molempiin). Jossain välissä käytiin kuurin jälkeen toteamassa, että kyllä, kyllä se on parantunut välillä. Tullakseen jälleen viikon päästä uudelleen. Ahkera kaveri tuo korvatulehdus.
Säälittää tuo meidän pieni energiapakkaus, joka kuitenkin jaksaa suurimmaksi osaksi aikaa olla iloinen ja toimelias. On se kuitenkin erilaista olemista.. huonoilla yöunilla poikakin, kuten vanhempansa. Ne muutamat hetket kun poika on ollut terveenä, on ihan eri meininki!
Niinpä päädyimme nyt viimeisimmällä lääkärireissulla varata heti ajan korvien putkitukseen. Samalla tehdään myös kitarisaleikkaus, myös sen pitäisi vähentää sairastamista. (Pojalla se oli kuulemma varsin kookas, ja se voi omalta osaltaan edesauttaa nyt päällä olevaa tulehduskierrettä).
Jännittää kyllä - lähinnä se nukutus. Mutta niin paljon olen kuullut hyvää näistä toimenpiteistä, että jos tämä sairastaminen vähenisi vaikka puoleenkin, niin se tosiaan kannattaa. Monella korvatulehdukset ovat loppuneet kuin seinään näiden operaatioiden jälkeen. Samaa toivon myös pojalle.
Jälleen kerran olen iloinen, että otin raskausaikana lapsivakuutuksen, sillä nyt päästään yksityiselle spesialistille, joka tekee toimenpiteet meidän omassa kaupungissa laadukkaassa leikkaussalissa. Toki oltaisi päästy ilmankin vakuutusta, mutta se olisi tuntunut jo raskaalla kädellä kuukausibudjetissa.
Luulen että tämä on meille ainoa oikea ratkaisu - tällä tahdilla poika söisi 20 antibioottikuuria vuoden aikana, ja siinä ei ole kyllä mitään järkeä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)