Vähän jännittää. Pakko myöntää.
Poika on onneksi autuaan tietämätön iltapäivän häppeningeistä, eikä siten osaa sitä jännittää tai stressata. Minä taas osaan huolehtia monenlaisista asioista, luultavasti ihan vääränlaisista ja turhistakin. Neljän jälkeen astutaan siis leikkaussaliin - poika nukutetaan ja sen jälkeen häneltä leikataan kitarisat ja asennetaan korviin putket. Simppeli toimenpide, jollaisia tehdään varmasti lähes joka päivä jossain... mutta ainahan näitä äidit hermoilee, minkäs teet.
Tänään ollaan pojan kanssa koko päivä kotosalla, vaikka toimenpide tehdäänkin vasta iltapäivällä. Hoitopäiväksi tämä ei oikein luonnistunut sen kuuden tunnin syömättömyyden ja parin tunnin juomattomuuden takia. Kotona saatoin siirtää lounasta tunnilla aikaisemmaksi, niin että poika saa edes yhden lämpimän ruuan tänään. Sitten vaan jännätään, missä kohtaa nuo puolelta päivin alkaneet päikkärit päättyvät, jos poju heräilee ennen puolta kolme, ehditään vielä vaikka lasillinen vettä sipaista naamariin. Jos poika posottaa unta kolmeen, on juomakin kielletty...
Olen varautunut iltapäivän kiukutteluun, sillä kyllähän tuolle varmasti ehtii nälkäkin tulla ennen H-hetkeä. Tällä hetkellä ajatuksena on ensin palikkaleikit, piirtely ja mahdollisesti autoajelut. Paljon haleja, tanssimista ja kutittelua. Pohdin myös, josko tämä olisi se päivä, kun iPadille ladataan se kikattava kakkiainen...
Oman pään kokoamiseksi taidan pojan päikkäreiden ajan keskittyä pyykkivuoreen ja tiskiröykkiöön. Netflix on myös harkinnassa - harmi vaan, että Gilmoren tyttöjen uudet jaksot tuli jo ahmittua alkuvuoden sairastelujen aikana...
Poika on onneksi autuaan tietämätön iltapäivän häppeningeistä, eikä siten osaa sitä jännittää tai stressata. Minä taas osaan huolehtia monenlaisista asioista, luultavasti ihan vääränlaisista ja turhistakin. Neljän jälkeen astutaan siis leikkaussaliin - poika nukutetaan ja sen jälkeen häneltä leikataan kitarisat ja asennetaan korviin putket. Simppeli toimenpide, jollaisia tehdään varmasti lähes joka päivä jossain... mutta ainahan näitä äidit hermoilee, minkäs teet.
Tänään ollaan pojan kanssa koko päivä kotosalla, vaikka toimenpide tehdäänkin vasta iltapäivällä. Hoitopäiväksi tämä ei oikein luonnistunut sen kuuden tunnin syömättömyyden ja parin tunnin juomattomuuden takia. Kotona saatoin siirtää lounasta tunnilla aikaisemmaksi, niin että poika saa edes yhden lämpimän ruuan tänään. Sitten vaan jännätään, missä kohtaa nuo puolelta päivin alkaneet päikkärit päättyvät, jos poju heräilee ennen puolta kolme, ehditään vielä vaikka lasillinen vettä sipaista naamariin. Jos poika posottaa unta kolmeen, on juomakin kielletty...
Olen varautunut iltapäivän kiukutteluun, sillä kyllähän tuolle varmasti ehtii nälkäkin tulla ennen H-hetkeä. Tällä hetkellä ajatuksena on ensin palikkaleikit, piirtely ja mahdollisesti autoajelut. Paljon haleja, tanssimista ja kutittelua. Pohdin myös, josko tämä olisi se päivä, kun iPadille ladataan se kikattava kakkiainen...
Oman pään kokoamiseksi taidan pojan päikkäreiden ajan keskittyä pyykkivuoreen ja tiskiröykkiöön. Netflix on myös harkinnassa - harmi vaan, että Gilmoren tyttöjen uudet jaksot tuli jo ahmittua alkuvuoden sairastelujen aikana...
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)