Poika taisi olla vuoden ja kolme kuukautta, kun hankimme hänelle juniorisängyn. Siihen saakka hän oli nukkunut meidän vanhempien kanssa samassa huoneessa, omassa pinnasängyssään. Ajatuksena minulla oli, että hankitaan nyt oikea sänky hyvissä ajoin, ja tehdään pojalle vähän niinkuin "oma huone" siihen meidän huoneen viereen - yläkerran porrastasanteelle kiva oma nurkka, omalla sängyllä - ja totutellaan pikkuhiljaa vaikka päikkäreiden kautta uuteen sänkyyn ja uuteen nukkumapaikkaan.
Kun sänky meille saapui, ja sitä yhdessä kasattiin, oli poika aivan haltioissaan. Valmiista sängystä tuli ihan lempipaikka, ja sitä testailtiin pitkään hymyssä suin. Kun illalla sitten kyseltiin, että "haluatko mennä omaan uuteen sänkyyn nukkumaan?", niin poika oli siellä jo ihan omatoimisesti, unipupu kainalossa.
Ajattelin, että näinkö helppoa tämä olikin? Mahtaako pysyä koko yön siellä, vai lähteekö vaeltelemaan, tai pelästyykö yöllä herätessään jos ei muista missä on..
Pääsääntöisesti alkuvaiheessa poika pysyi yllättävän hyvin omassa sängyssään, rauhoittui jopa ehkä paremmin sinne juniorisänkyyn kuin aiemmin pinnasänkyyn. Ehkä tieto siitä, että voi itse kiivetä pois sitten kun haluaa, rauhoitti.
Melko hyvin ollaan nukuttu ihan tähän päivään saakka - tai niin hyvin kuin voi olettaa silloin, jos kärsitään jatkuvista korvatulehduksista ja nuhasta. Nykyään poika ei enää rauhoitu itsekseen sänkyyn, kuten alkuvaiheessa. Hän ei selkeästi haluaisi lopettaa päivän touhuja ja rauhoittua nukkumaan, olisi niin paljon kaikenlaista kivaa tekemistä mielessä. Niinpä meillä nukutetaan jälleen syliin.. kuten pikkuvauvana. Jotain rauhallista musiikkia taustalle ja sitten poju syliin makoilemaan ja pupuansa hipelöimään. Usein uni tulee alle kymmenessä minuutissa.
Meillä on alettu nyt viimeaikoina myös vaeltamaan vanhempien sänkyyn... Ja vanhemmat ovat olleet liian väsyneitä tehdäkseen asialle mitään. Noin kolmena yönä viidestä, poika kipuaa joskus kahden ja viiden välillä meidän väliin ja nukkuu loppuyön siinä. Kai tällekin pitää jossain vaiheessa tehdä jotain, ellei se sitten vähene itsestään sitten kun alkaa kaikenlaiset taudit ja hammaskivut helpottaa.
Testattiin eräänä päivänä, pääsisikö poika jo itse pois pinnasängystä.. ei muuten ollut kaukana. Joten ihan hyvä, että tuli hankittua se juniorisänky ennen kuin mitään ikävää onnettomuutta olisi sattunut.
Kun sänky meille saapui, ja sitä yhdessä kasattiin, oli poika aivan haltioissaan. Valmiista sängystä tuli ihan lempipaikka, ja sitä testailtiin pitkään hymyssä suin. Kun illalla sitten kyseltiin, että "haluatko mennä omaan uuteen sänkyyn nukkumaan?", niin poika oli siellä jo ihan omatoimisesti, unipupu kainalossa.
Ajattelin, että näinkö helppoa tämä olikin? Mahtaako pysyä koko yön siellä, vai lähteekö vaeltelemaan, tai pelästyykö yöllä herätessään jos ei muista missä on..
Pääsääntöisesti alkuvaiheessa poika pysyi yllättävän hyvin omassa sängyssään, rauhoittui jopa ehkä paremmin sinne juniorisänkyyn kuin aiemmin pinnasänkyyn. Ehkä tieto siitä, että voi itse kiivetä pois sitten kun haluaa, rauhoitti.
Melko hyvin ollaan nukuttu ihan tähän päivään saakka - tai niin hyvin kuin voi olettaa silloin, jos kärsitään jatkuvista korvatulehduksista ja nuhasta. Nykyään poika ei enää rauhoitu itsekseen sänkyyn, kuten alkuvaiheessa. Hän ei selkeästi haluaisi lopettaa päivän touhuja ja rauhoittua nukkumaan, olisi niin paljon kaikenlaista kivaa tekemistä mielessä. Niinpä meillä nukutetaan jälleen syliin.. kuten pikkuvauvana. Jotain rauhallista musiikkia taustalle ja sitten poju syliin makoilemaan ja pupuansa hipelöimään. Usein uni tulee alle kymmenessä minuutissa.
Meillä on alettu nyt viimeaikoina myös vaeltamaan vanhempien sänkyyn... Ja vanhemmat ovat olleet liian väsyneitä tehdäkseen asialle mitään. Noin kolmena yönä viidestä, poika kipuaa joskus kahden ja viiden välillä meidän väliin ja nukkuu loppuyön siinä. Kai tällekin pitää jossain vaiheessa tehdä jotain, ellei se sitten vähene itsestään sitten kun alkaa kaikenlaiset taudit ja hammaskivut helpottaa.
Testattiin eräänä päivänä, pääsisikö poika jo itse pois pinnasängystä.. ei muuten ollut kaukana. Joten ihan hyvä, että tuli hankittua se juniorisänky ennen kuin mitään ikävää onnettomuutta olisi sattunut.
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)