Siirry pääsisältöön

Portit auki!!

Asumme pienessä rintamamiestalossa, niinpä asumme kahdessa kerroksessa. Yläkerrassa sijaitsee makuuhuone (ja Pojan pieni oma nurkkaus porrasaulassa - kai sitäkin voi makuuhuoneeksi kutsua). Alakerrassa sitten sijaitsevat kaikki muut asumistilat - keittiö, olkkari, kylppäri ja työ-/leikkihuone.

Portaisiin on asennettu turvaportti sekä ylä-, että alakertaan noin vuosi sitten, sillä poika heti konttaamaan opetellessaan suuntasi portaisiin, ja lähti kipuamaan ylös. Alaspäin ei olla tultu vielä niin hallitusti ja päättäväisesti omin avuin - poika kun haluaisi tepastella ne raput alas samalla tapaa kuin aikuisetkin. Viime viikolla kuitenkin tapahtui sekin ihme, että poika tuli raput ylhäältä alas (hallitusti) ihan itse, ilman apua.

Seuraavana aamuna tapahtuikin sitten seuraava tilanne:

Havahduimme mieheni kanssa siihen, että poika on herännyt. Hän tassutteli meidän huoneeseen ja yritti saada leikkiseuraa. Siinä molemmat unisina mongerrettiin että "mene vielä leikkimään sinne omaan huoneeseen, laita valo päälle, ja leiki omilla leluilla.. onkos siellä joku kiva auto...". Poika tassutteli makuuhuoneestamme pois ja alkoi kuulua rapinaa ja ähinää. Välillä pientä kolinaa. Pohdin, että mitähän ihmettä se nyt siellä puuhailee...

Sehän selvisi heti, kun pääsin sängystä ylös ja laahustin makkarista ulos. Poika oli taiteillut turvaportin kliksut auki ja nosti juuri porttia pois paikoiltaan ja auki! Samaan aikaan kun portit aukesi (portaiden suuntaan) syöksähdin kohti poikaa ja nappasin jalasta kiinni. Poika oli rähmällään portaissa, minä polvillani lattialla pojan jalasta kiinni pitäen ja mies tömistelee unenpöppörössä makkarista. Poika huutaa, minä hoen "herrajjumalaa" ja mies etsii valokatkaisijaa.
 
Onneksi ei käynyt mitään ikävää. Poika piti sen verran kiinni portista rappusiin lennähtäessään, ettei heti lentänyt portaita alas.

Mutta se on yllättävää, kuinka paljon ja nopeasti nämä pienet ihmisen alut oppivat. Poika on puolitoistavuotias, ja hoksasi aika pienessä ajassa, miten turvaportti toimii - ja jaksaa myös operoida sen portin kanssa. Väännellä ja nostella.

Ihan vielä en uskalla luottaa pojan taitoihin mennä portaat alas maltillisesti ja ajatuksella. Niinpä on keksittävä jotain lisävaikeutta tuohon turvaporttiin.

Lisäksi, pitänee nousta aamuisin heti ylös samalla kuin poikakin. Ei pidä antaa liikaa omaa aikaa näperrellä porttien kanssa...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin