Asumme pienessä rintamamiestalossa, niinpä asumme kahdessa kerroksessa. Yläkerrassa sijaitsee makuuhuone (ja Pojan pieni oma nurkkaus porrasaulassa - kai sitäkin voi makuuhuoneeksi kutsua). Alakerrassa sitten sijaitsevat kaikki muut asumistilat - keittiö, olkkari, kylppäri ja työ-/leikkihuone.
Portaisiin on asennettu turvaportti sekä ylä-, että alakertaan noin vuosi sitten, sillä poika heti konttaamaan opetellessaan suuntasi portaisiin, ja lähti kipuamaan ylös. Alaspäin ei olla tultu vielä niin hallitusti ja päättäväisesti omin avuin - poika kun haluaisi tepastella ne raput alas samalla tapaa kuin aikuisetkin. Viime viikolla kuitenkin tapahtui sekin ihme, että poika tuli raput ylhäältä alas (hallitusti) ihan itse, ilman apua.
Seuraavana aamuna tapahtuikin sitten seuraava tilanne:
Havahduimme mieheni kanssa siihen, että poika on herännyt. Hän tassutteli meidän huoneeseen ja yritti saada leikkiseuraa. Siinä molemmat unisina mongerrettiin että "mene vielä leikkimään sinne omaan huoneeseen, laita valo päälle, ja leiki omilla leluilla.. onkos siellä joku kiva auto...". Poika tassutteli makuuhuoneestamme pois ja alkoi kuulua rapinaa ja ähinää. Välillä pientä kolinaa. Pohdin, että mitähän ihmettä se nyt siellä puuhailee...
Sehän selvisi heti, kun pääsin sängystä ylös ja laahustin makkarista ulos. Poika oli taiteillut turvaportin kliksut auki ja nosti juuri porttia pois paikoiltaan ja auki! Samaan aikaan kun portit aukesi (portaiden suuntaan) syöksähdin kohti poikaa ja nappasin jalasta kiinni. Poika oli rähmällään portaissa, minä polvillani lattialla pojan jalasta kiinni pitäen ja mies tömistelee unenpöppörössä makkarista. Poika huutaa, minä hoen "herrajjumalaa" ja mies etsii valokatkaisijaa.
Onneksi ei käynyt mitään ikävää. Poika piti sen verran kiinni portista rappusiin lennähtäessään, ettei heti lentänyt portaita alas.
Mutta se on yllättävää, kuinka paljon ja nopeasti nämä pienet ihmisen alut oppivat. Poika on puolitoistavuotias, ja hoksasi aika pienessä ajassa, miten turvaportti toimii - ja jaksaa myös operoida sen portin kanssa. Väännellä ja nostella.
Ihan vielä en uskalla luottaa pojan taitoihin mennä portaat alas maltillisesti ja ajatuksella. Niinpä on keksittävä jotain lisävaikeutta tuohon turvaporttiin.
Lisäksi, pitänee nousta aamuisin heti ylös samalla kuin poikakin. Ei pidä antaa liikaa omaa aikaa näperrellä porttien kanssa...
Seuraavana aamuna tapahtuikin sitten seuraava tilanne:
Havahduimme mieheni kanssa siihen, että poika on herännyt. Hän tassutteli meidän huoneeseen ja yritti saada leikkiseuraa. Siinä molemmat unisina mongerrettiin että "mene vielä leikkimään sinne omaan huoneeseen, laita valo päälle, ja leiki omilla leluilla.. onkos siellä joku kiva auto...". Poika tassutteli makuuhuoneestamme pois ja alkoi kuulua rapinaa ja ähinää. Välillä pientä kolinaa. Pohdin, että mitähän ihmettä se nyt siellä puuhailee...
Sehän selvisi heti, kun pääsin sängystä ylös ja laahustin makkarista ulos. Poika oli taiteillut turvaportin kliksut auki ja nosti juuri porttia pois paikoiltaan ja auki! Samaan aikaan kun portit aukesi (portaiden suuntaan) syöksähdin kohti poikaa ja nappasin jalasta kiinni. Poika oli rähmällään portaissa, minä polvillani lattialla pojan jalasta kiinni pitäen ja mies tömistelee unenpöppörössä makkarista. Poika huutaa, minä hoen "herrajjumalaa" ja mies etsii valokatkaisijaa.Onneksi ei käynyt mitään ikävää. Poika piti sen verran kiinni portista rappusiin lennähtäessään, ettei heti lentänyt portaita alas.
Mutta se on yllättävää, kuinka paljon ja nopeasti nämä pienet ihmisen alut oppivat. Poika on puolitoistavuotias, ja hoksasi aika pienessä ajassa, miten turvaportti toimii - ja jaksaa myös operoida sen portin kanssa. Väännellä ja nostella.
Ihan vielä en uskalla luottaa pojan taitoihin mennä portaat alas maltillisesti ja ajatuksella. Niinpä on keksittävä jotain lisävaikeutta tuohon turvaporttiin.
Lisäksi, pitänee nousta aamuisin heti ylös samalla kuin poikakin. Ei pidä antaa liikaa omaa aikaa näperrellä porttien kanssa...
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)