Siirry pääsisältöön

Harsoja pitää ehdottomasti olla! ...mutta miksi?

Muistelen nähneeni vauvaihmisten usein käyttävän harsoa. Tyypillisin paikka sille minun mielikuvissani on olkapää. Nytkin olen erilaisilta foorumeilta ja blogeista lukenut, että harsoja pitää olla, ja paljon. Mietin vain itse, että mihin ihmeeseen niitä nyt sitten oikeasti käytetään. Tarvitsenko tosiaan valtavan kasan harsoja siihen, että saan ruokailun jälkeen vauvan röyhtäytettyä. Vai tuleeko sitä puklua ihan litratolkulla ja jatkuvasti (voi ilmeisesti tullakin, tai sitten ei, sen näkee sitten..)

Piti siis laittaa Googleen hakusanoiksi "mihin harsoja käytetään". Vastaukseksi sain mm. tällaisia asioita:
Vauvan kanssa...
olkapäällä pukluliinana, 
vauvan naaman pyyhkimiseen, 
hoitoalustan päällä alustan suojana 
pyyhkeenä, johon voi kuivata vaikkapa vauvan pepun pesun jälkeen
kevyenä peittona, 
harsovaippana
tuulen-/itikoiden-/aurinkosuojana vaunuissa tms. 
hellehattuna reissussa (lapsella), 
hätäapukantoliinana, 
yöaikaan valuvien rintojen kääreenä/imetysalustana, ettei sänky kastu, 
talvella päiväsaikaan ulkoillessa rintojen lämmikkeenä, ettei rintatulehdus iske,
turvavyönä syöttötuolissa ettei vauva kiipeile ja putoa, 
ruokaliinana, 
pesulappuna, 
päänalusena pinnasängyssä, ettei tarvitse vaihtaa lakanaa joka aamu
myöhemmin kuivaksiopetteluvaiheessa "vaippana", joka imee sen verran ettei heti valu lattialle, mutta ei tunnu lapsesta niin mukavalle että ei hoksaisi jutun juonta..

Monilla tuntui olevan harsoissa myös värikoodaus, esim kuviollista käytettiin kasvoihin ja valkoisia pepun pesuun ja kuivaukseen.

Myöhemmin vielä esim....
silitysliinana, 
keittiöpyyhkeenä,
pölyrättinä,
kotijuuston tekemiseen
kotiviinin tekemiseen
öljyttyjen työtasojen, puisten leikkuulautojen ja puutarhakalusteiden viimeistelyyn öljyämisen jälkeen

Näitähän voisi keksiä vaikka kuinka paljon lisää!

Mutta ilmeisesti siis käyttöä löytyy, siitä ei tarvitse huolehtia. Lähtisikö heti ostelemaan harsoja hiukan lisää - pari kappaletta taisi tullakin äippäpakkauksen mukana.



Kommentit

  1. Moikka,

    huhhuh, minkä listan olitkin kerännyt :) Harsoliinan funktiota ihmettelin minäkin, mutta viimeisen neljän kuukauden aikana olen muiden tavoin todennut, että niitä pitää olla, Mielellään paljon. Niitä pyörii jokaisessa pyykkikoneellisessa, löytyy kaikista laukuista ja jostain syystä niitä ei koskaan ole käden ulottuvilla silloin, kun niitä tarvitsisi ;) Poimin listastasi ne, joihin meillä niitä pääsääntöisesti käytetään:

    olkapäällä pukluliinana,
    vauvan naaman pyyhkimiseen,
    yöaikaan valuvien rintojen kääreenä/imetysalustana, ettei sänky kastu,
    ruokaliinana etenkin näin soseiden alkuvaiheessa...,
    päänalusena pinnasängyssä / sitterissä / turvakaukalossa / vaunuissa, ettei tarvitse vaihtaa lakanaa joka aamu tai pestä vaunujen / sitterin / kaukalon tekstiilejä.

    Sen sijaan peppupyyhkeinä aivan erinomaisia ovat Ikean peppupyyhkeet. Koko on varmaankin 30x30 tjsp, 10 kpl:n pussi maksaa ehkä 2,99 tai 3,99 ja kestävät uskomattomia määriä kulutusta ja pesua (siskoni on käyttänyt samoja pyyhkeitä useammalla lapsellaan, eivät mene miksikään). Lisäksi koko on tosi näppärä eivätkä vahingossa sekoitu esim. puklurätteihin isän / mummojen tms. hoitaessa vauvaa ;)
    Ikeasta nämä pyyhkeet löytyvät vauvatarvikeosastolta.

    Suosittelen muuten hankkimaan "kunnon" vaunuverhon! On taas sellainen ylellisyys, minkä arvon huomaa käytössä. Esimerkiksi harsoon verrattuna vaunuverho on tosi kätevä ja näppärä. Ja hyttyssuojaksi kannatan kyllä ihan oikeaa hyttysverkkoa...(Juhannuksena suomalaiset hyttyset vauvan kanssa testanneena ;) )

    Susanna




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki tuo IKEAn peppupyyhkeet. Täytyy katsoa ehtiikö tässä tehdä retkeä lähimpään, eipä sinne kai ole kuin reilu 150km. :)

      Vaunuissa meillä onkin hyttysverkot ja verhot olemassa, kuuluvat pakettiin :) mielummin niitä tietenkin käyttää, onhan ne paljon kätevämmät!

      Poista

Lähetä kommentti

Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin