Siirry pääsisältöön

Ultra - ja ne ensimmäiset kuvat lapsesta

Jännittäviä ja herkkiä hetkiä on tähän raskauteen mahtunut paljon, mutta ehkä niitä hienoimpia ovat olleet ne kerrat kun kehittyvän lapsen on nähnyt kuvassa. Ultrakertoja on tähän mennessä (rv 34) kertynyt jo kolme, ja jokainen kerta on ollut omalla tavallaan sykähdyttävä.

Ensimmäinen ultra oli jo raskauden alkuvaiheessa, olisikohan ollut raskausviikolla 12. Itse hämmästyin sitä, kuinka ihmisen näköinen sikiö oli jo siinä vaiheessa, niin pienenä kirppuna! Kaikki osat olivat paikoillaan ja sydän löi, se oli jotenkin todella ihmeellistä. Sainpa läjän kuviakin mukaan tulevalle isälle näytettäväksi, osa niistä 4d kuvina. Kyllä tekniikka on ihmeellistä! 

Toisella kerralla viikkoja olikin jo päälle kaksikymmentä. Silloin tuli mieleen kysellä jo vauvan sukupuolta, vaikka ultrakutsussa taisikin olla maininta että sukupuolta ei erityisesti aleta etsiä ja tutkia. Ilmoitin silti kätilölle, että jos siellä nyt jotain näkyy, niin saa kertoa. Ja näkyihän siellä! Ei kuulemma ollut epäilystäkään, sellaiset värkit näkyi että pitäisi olla varma poika. Antoi vielä kuvankin "poikaosista" mukaan. Ei sillä, että meille olisi ollut mitään väliä sillä kasvaako siellä tyttö vai poika, pääasia että kaikki on kunnossa. Tällä kertaa kuvista pystyi jo näkemään kasvonpiirteitä, ei nyt ehkä vielä voinut alkaa miettimään että "kumman näköinen", mutta kovin on jo oikean vauvan näköinen.

Kolmas ultra tuli minulle vastaan pienen tapaturman takia. Liukastuin ja kaaduin selälleni suorilta jaloilta. Vaikka mitään kovin kummoista oiretta ei minulle tullut, ja vauvakin tuntui liikkuvan entiseen tapaan, ohjasi neuvolantäti minut äitiyspoliklinikalle tarkastukseen. Vartin verran taidettiin ottaa vauvan sydänkäyrää ja sen jälkeen lääkäri vielä ultrasi. Sai varmistuksen sille, että kaikki on kunnossa ja myös sille että hän köllöttelee siellä oikein päin, eli ns. raivotarjonnassa pää alaspäin. Kokoarviotakin annettiin, eli raskausviikolla 33 arvioitiin painoksi 2300g. Siellä taitaa siis asustaa melkein valmis ihminen! 

Minulla on vielä yksi ultra edessä. Sain raskausdiabetes diagnoosin kun sokerirasituksessa oli yksi arvo hiukan yli rajan, niinpä vauvan kasvua tarkkaillaan vähän tarkemmin. Raskausviikolla 36 pääsen siis ultraan, jossa arvioidaan vielä vauvan kokoa/painoa. Ilmeisesti RaDi saattaa aiheuttaa sitä, että vauva kasvaa vähän nopeammin tai isommaksi kuin muuten. Jännä nähdä millainen painoarvio saadaan parin viikon kuluttua! 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin