Liikkuuko se?

Läpi raskausajan, sieltä ensimmäisen kolmanneksen loppupuolelta, on päivittäinen kysymys ja mielessä liikkuva ajatus ollut että, "liikkuuko se?". Aivan ensimmäiset liikkeet (jos ne tosiaan olivat sikiön liikkeitä eikä vatsakaasuja) tuntuivat alavatsalla sellaisina hassuina kuplavirtauksina. Tuntemus oli kuitenkin niin erilainen kuin mikään aikaisemmin, että lopulta tulin siihen tuloksen että niiden täytyy olla liikkeitä.

Vähitellen liikkeet selkiintyivät. Tuntui pieniä muksahduksia, jotka ei täällä vielä ulospäin näkyneet, mutta jaksoivat joka kerta ilahduttaa tätä tulevaa mammaa. Alkuvaiheessa oli huolenaiheena monestikin se, että liikkeitä ei silloin tuntunut joka päivä. Ja jokainen liikkeetön päivä muuttui illalla huoleksi, kunnes taas tuntui se jokin pieni nykäys.

Tämä minun vatsassa makoileva tyyppi on sittemmin ollut säännöllisen liikkuvaista sorttia, onneksi. Ei ole juurikaan tarvinnut huolehtia kaverin kunnosta ainakaan liikkumattomuuden takia. Jos en kamalasti valehtele, niin ehkäpä sieltä noin rv25 saakka alkoi muodostua selkeä rytmi. Aamulla potkittiin, iltapäivällä samoin ja sitten illalla noin kahdeksan jälkeen sinne nukkumaanmenon saakka oli tanssit käynnissä. 

Nyt rv30-> on liikkeet olleet enemmän sellaista asennon vaihtelua. Kaveri on jossain vaiheessa asettunut napakasti (?) raivotarjontaan ja vaihtelee vain kylkeä.. Välillä selkä ja peppu tuntuvat mahani oikealla puolella ja jonkun kunnon myllerryksen jälkeen se siirtyikin vasemmalle. Päivää "virkistävät" vielä ne yksittäiset jalkojen venyttelyt, kun kantapää puskee vatsasta ulos.. Yhä edelleen rakastan näitäkin liikkeitä, vaikka ne usein tuntuvat vähän ilkeiltä ja naamaani saattaa ilmestyä pieni hetkellinen irvistys.

Erityisen hauskoja yksityiskohtia näissä liikkeissä, tai mahassa tuntuvassa elämässä, ovat hikka ja pissaaminen. Ei siis minun hikka tai pissa, vaan vauvan. Hikka on ollut melkein jokapäiväistä sieltä viikoilta 20 saakka, se tuntuu sellaisena tasaisena tykytyksenä ja on helppo kyllä tunnistaa. Mietipä miten oma kehosi tärähtelyä kun hikka iskee! Toinen erikoinen tuntemus oli sellainen ihmeellinen tärinä. Mietin jo minkä kohtauksen kaveri mahassa sai, kun sen ensimmäisen kerran tunsin. Olin jo ehtinyt jostain lukea, että kyllä siellä kohdussakin pissataan, kun lapsi juo sitä lapsivettä, mutten ollut kuvitellutkaan että sen voisi tuntea. Vaan kyllä sen voi. Kuulemma vielä poikien kohdalla helpommin. 

Kaikki nämä liikkeet ja sikiön/vauvan elämästä tulevat tuntemukset tekevät tulevasta lapsesta niin todellisen jo nyt äidille. En osannut kuvitellakaan mitään tällaista ennen tätä ensimmäistä raskauttani. Monesti oikein surettaa kaikkien isien puolesta se, että he eivät saa tätä kokea. Vauva on sitä, mitä äiti kertoo ja mitä voi sitten jossain vaiheessa kädellä ehkä tuntea ja mahan pinnalta nähdä. Mutta isälle tuo vauva tulee todella todelliseksi vasta syntymän jälkeen. 

Minulle tämä lapsi on jo niin totta ja olemassaoleva kuin vain voi olla. Nytkin se aamuvenyttelee ja puskee samalla pepullaan vatsani seinämää tuossa navan vieressä. Innostunee jälleen enemmän kun myös isä saapuu aamupalapöytään ja vauva pääsee kuuntelemaan aamuisia keskustelujamme. <3